Lake Baikal ja Olkhon

Jiihaa, takaisin sivistyksen ja juoksevan veden parissa. Maisemat Baikalilla ja Olkhonilla olivat mykistävän kauniita, mutta olihan siellä nyt kylmä kuin Siperiassa ikään! Jos Olkhonille mielii, suosittelen hieman kesäisempää ajankohtaa. Sesongin ollessa jo ohi, useimmat paikat saarella olivat kiinni ja itse kylä oli aika nopeasti koluttu. Turisti-infokin oli kiinni, koska sen pitäjä oli päättänyt juhlistaa syntymäpäiväänsä. Reissun parasta antia oli ehdottomasti päiväretki saaren pohjoisosaan, huolimatta siitä että vuorotellen taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita. Retken kruunasi  todellakin keskellä ei yhtään mitään nauttittu nuotiolla valmistettu Omul-kalaleitto.

Edellisenä iltana ennen Olkhonille lähtöä tutustuin hostellissa hollantilaiseen Annekeen, joka oli sattumalta ostanut lipun samaan autoon Olkhonille ja vielä majoituksenkin samassa paikassa. Majoituimme babuska Ninan luona melkoisen alkeellisissa oloissa ilman vettä tai muita mukavuuksia. Niin parasta! Huoneemme lämpesi puulämmityksellä, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että iltaisin oli hiki, ja aamuisin hampaat kalisi. Paikka oli mitä viehättävin ja babuska itse aivan mainio tapaus.

Matkalla saarelle seuraamme liittyi vielä eräs saksalainen, ja paletti oli valmis. Anneken tapaaminen oli todellinen lottovoitto, sillä yksin saarella olisi saattanut aika tulla pitkäksi. Saaren pohjoispäähän tehdyn reissun päätteeksi keräsimme kaikki löytämämme matkalaiset kuuluisan Nikita's Guesthousen ruokalasta ja lähdimme saaren ainoaan aukiolevaan kuppilaan odottelemaan päivällisaikaa. Paikalla sattui olemaan jokseenkin hilpeä paikallinen seurue, joka oli kuitenkin ehtinyt tyhjentämään jääkaapin viimeistä olutta myöden (kello oli noin neljä sunnuntai-iltapäivällä) ja meno oli sen mukaista. Rouva baaritiskin takana ei kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan, vaan kehotti meitä käymään läheisessä kaupassa ostamassa omat juomat, ja tulemaan sitten takaisin. Keräsimme siis kolehdin kasaan ja lähetimme hollantilaisen matkaan. Kun seuraavan kerran yritimme lähettää juoma-agenttia kauppareissulle, oli ulko-ovi kuitenkin tiukasti säpisssä. Yrittäessämme avata ovea tiskin takaa alkoi kuulua kovaääninen Njet, njet! -huuto ja perään pitkä molotus paikallisella kielellä. Saksalaisvahvistuksemme puhui onneksi riittävän hyvää venäjää ymmärtääkseen mistä oli kyse. Käänös kiihkeälle molotukselle oli "No, no! Don't let the bad guys in!". Ja totta tosiaan, oven takana oli pysäköitynä auto täynnä epämääräisen näköisiä heppuja, jotka kävivät vähän väliä kiskomassa oven ripaa ja yrittämässä sisälle (liekö ollut Olkhonin mafia liikkellä). Koska ovea ei uskallettu avata, ohjattiin agenttimme takaoven kautta markettiin vievälle kujalle juomaostoksia tekemään. Että näin Siperialaisessa baarissa :D

Mutta nyt täytyy taas kiiruhtaa, seuraava juna odottaa. Vuorossa Ulan-Ude! Lisää kuvia Olkhonilta huomenna.