Paketissa Datong, Peking ja Xi'an

Datong

Datong oli siis ensimmäinen etappi Kiinan maalla. Kaupungissa itsessään ei    kovin paljoa nähtävää ollut, mutta vierailu Yungang Grottoesia katsomassa oli vierailun arvoinen. Yungang Grottoes käsittää noin 50 000 kallioon hakattua buddhan kuvaa, joista pienimmät ovat neljän sentin kokoisia ja suurimmat seitsemän metriä korkeita. Datongin vierailun aikana päädyin myös saksalais-kiinalaiselle business-illalliselle ja pöytä oli laitettu koreaksi sitten niin viimesen päälle. Suomalaisen vieraan kunniaksi pöytään kannettiin vielä erikseen Pekingin ankkaa, joten tulipahan sitäkin maistettua. Ja olihan se hyvää! 

Peking

Junamatka Pekingiin sujui kivuitta ja varsin länsimaiseen tyyliin. Pekingiin pääsyä varjosti kuitenkin se väistämätön tosiasia, että oli vihdoin aika sanoa hyvästit melkein kuukauden mukana kulkeneelle saksalaiselle. Ensimmäinen ilta meni melko haikeissa tunnelmissa, mutta seuraavana päivänä Tiananmen Squarella Maon luona vieraillessa mieleen palautui vierailu Punaisella torilla ja voittajafiilis löytyi uudelleen. Tiananmen Square taitaa olla maailman suurin julkinen aukio, mutta kyllä Punainen tori vaan vaikuttavampi on.

Kielletyssä kaupungissa olo oli kuin suurellakin julkkiksella, en tiedä monenkohan kiinalaisturistin lomakuvakansiossa mahdan pönöttää. Rohkeimmat tulivat kysymään lupaa ja halusivat yhteiskuvaan länkkärin kanssa. Muun muassa kaksi korealaispoikaa olivat aivan onnensa kukkuloilla, kun saivat vuorotellen istua viereeni ja ottaa valokuvan. Todennäköisesti kotona esitellään ylpeänä kuva amerikkalaisesta tyttöystävästä tai jotain vastaavaa, mutta väliäkös tuolla. :D Suurin osa kuitenkin yritti olla ovelia ja muina miehinä hivuttautuivat lähelle seisomaan samalla kun toinen räpsäisi kuvan. Samoin melkein aina kun päänsä käänsi, oli joku juuri ottamassa kuvaa ja yritti esittää viatonta. Kunnon paparazzeja nämä kiinalaiset. Suurin osa oli todennäköisesti kotoisin jostain maaseudulta ja itsekin turisteina Pekingissä, eivätkä näin ollen ole tottuneet länsimaisiin, joten suotakoon se heille. 

Pekingin vierailuun kuului lisäksi tietenkin se pakollinen vierailu Kiinan muurilla. Seurakseni löysin sattumalta Etelä-Korealaisen tytön. Näin jälkeenpäin olenkin erittäin tyytyväinen ettei tarvinnut lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaan yksin seikkailemaan, sillä pääsy halutulle pätkälle muuria vaati paikallisliikennettä käyttäen metroa, bussia, minibussia, lukuisten huijareiden tunnistamista sekä kovaa vääntöä hinnasta. Perille kuitenkin päästiin ja ylös muurille kiivettiin.  Muutaman tunnin muurilla patikoinnin ja eväiden syönnin jälkeen koitti koko urakan hauskin osuus, nimittäin kelkkarata alas muurilta! Se oli oikeasti niin hauskaa ja vauhtiakin sai melkoisesti, olin innoissani kuin viisivuotias Muumimaailmassa. Ainoana miinuksena todettakoon huono ilmanlaatu, sillä se pilasi osittain aivan upeat maisemat. Sama ongelma koskee tosin koko kaupunkia, ja muitakin Kiinan suuria kaupunkeja. Ehdottomasti parasta Pekingissä oli päämäärätön haahuilu hutongeissa ja superhyvä ruoka. Helposta ja turistiystävällisestä metrosta täytyy myös antaa kiitosta. Jopa minä, jolle Helsingin yksi linjakin on ollut riittävän haastava, käytin Pekingin metroa täysin sujuvasti.

Pientä hiukopalaa kiinalaiseen tyyliin

Ensimmäinen yritys jatkaa matkaa Pekingistä Xi'aniin koki vähän nolon lopun kun myöhästin täpärästi junasta ja sain palata takaisin hostellille vielä yhdeksi yöksi. Yleensä olen asemalla vähän turhankin aikaisin, mutta tällä kertaa seura oli niin hyvää että lähtö venyi hiukan liian pitkälle ja puuttuva vaihtolinja metrossa viimeisteli tapauksen. Tulipahan juostua kolmisen tuntia ympäri Pekingiä koko omaisuus selässä ennen kuin lippu oli lopulta onnistuneesti vaihdettu uuteen ja matka takaisin hostellille taitettu. Voin kertoa että ruuhka-aika Pekingin metrossa ei ole se mukavin hetki ulkoiluttaa omaisuuttaan. Olo oli kuin kunnon urheilusuorituksen jälkeen konsanaan, ja sai taas kerran olla kiitollinen niille tuhansille kilometreille mitkä on lenkkipolulla tullut vietettyä. 

Yksi ylimääräinen päivä Pekingissä ei tosin haitannut ollenkaan, kävin nimittäin vierailulla Kesäpalatsissa ja se olikin todella viehättävä paikka. Loppujen lopuksi oli oikeastaan onni että en junaan kerennyt, sillä muuten olisi jäänyt Kesäpalatsi näkemättä. Seuraavana päivänä olinkin sitten asemalla ajoissa ja matka kohti Xi'ania pääsi alkamaan.

Xi'an

Junamatka Pekingistä Xi'aniin kestää yöjunalla noin 13 tuntia, ja kun budjettimatkalla ollaan niin tietenkin sissinä halvimmassa luokassa eli istumapaikalla (hard seat). Muuten matka olisi taittunut ihan siedettävästi, mutta viereiselle paikalle pyllähti ehkä koko Kiinan ainoa todella ylipainoinen ihminen. Penkit junassa on mitoitettu kiinalaisten mukaan, ja olisin kyllä tarvinnut ihan koko penkin tälle omalle ruholleni. Ihan aina ei kuitenkaan voi voittaa. Ensin tämä herra ripusti todella paksun toppatakkinsa minun ja ikkunan väliin ja istuutui sen jälkeen viereeni. Alkoi olla aika ahdasta, mutta sitten vasta riemu repesi kun herra otti ja nukahti. Kuorsauksen olisin vielä kestänyt, mutta se että ukko röhnötti puoliksi päälläni, pää olkapäälläni ja liiskasi minut ikkunaa vasten samalla kun toppatakki tunki toiselta puolelta melkein suuhun oli jo liikaa jopa näillä unenlahjoilla. Kovin paljoa ei siis nukuttu ja aikas väsynyt matkaaja saapui aamulla perille Xi'aniin. (Ja sanottakoon nyt vielä, että kenenkään ei kuulu vetää sitä hernettä kovin syvälle sinne nenuun. Jokainen saa olla sen kokoinen kun haluaa, mutta siinä vaiheessa kun ne kilot on minun sylissäni, tulee siitä minun ongelmani.)

Xi'anin suurena vetonaulana on kuuluisa Terracotta Army ja pakkohan se oli käydä katsastamassa. Sisäänpääsymaksu oli aika suolainen, mutta julkinen liikenne onneksi pelaa joten omitoimimatkailu onnistuu, eikä hostelli pääse vetämään osaansa välistä. Muutenkin koitan viimeiseen asti välttää järjestettyjä retkiä, sillä rahan säästämisen lisäksi paikallisten sekaan soluttautuessa (täällä ei ihan niin helppoa sulautua :D) pääsee näkemään ja kokemaan paljon sellaista mistä ei muuten olisi aavistustakaan. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Tätä kirjoittaessa istun jälleen junassa, suuntana Guilin. Matka-aika on 28 tuntia, joten tällä kertaa sijoitin suosiolla pennoseni makuupaikkaan eli hard sleeperiin. Tämä vastaa vähän Venäjän plastkartnya, sänkyjä on vaan kahden sijaan kolme päällekäin. Ainoana länsimaisena taas ollaan ja muutama tunti varsin mielenkiintoisia sanakirjakeskusteluja on jo takana (muun muassa Applen käyttöjärjestelmästä). Täälläkin esiintyy näköjään ilmiö nimeltä laulava konnari, hassun hauskoja nämä kiinalaiset :)

Nyt on vihdoin internet-sensuurikin selätetty, joten Facebook ja Blogger käytössä taas. Voi kuulkaas tätä ilon päivää!