Elossa ja entistäkin ehompana

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta, "kiirettä" on pitänyt eikä netin äärelle juurikaan ole ikävä ollut. Haikein mielin tuli aika jättää Kambodža taakse, ainakin tälle erää, ja suunnata kohti Pohjois-Thaimaata. Sihanoukvillessä vierähti toista viikkoa melkein huomaamatta, kun Kiinassa Xi'anissa tapaamani perulainen tuttavuus lensi Kambodžaan joulunviettoon, mutta hyvässä seurassahan aika tunnetusti kuluu kuin siivillä. Joulua juhlittiin ei niin perinteisen jouluisissa tunnelmissa rannalla, palmujen katveessa ja aaltojen pauhussa. Aatto kului läheisiin saariin tutustuessa ja snorklatessa, oikein kelpo tapa viettää joulua lumen ja glögin puuttuessa!

Haikein mielin tuli myös aika jättää hyvästit puhelimelle, kun paikalliset lapsukaiset päättivät sosialisoida rantakassini. Toivon todella, että joulupukki ymmärsi käydä viemässä oikeen kunnon nivaskan risuja, vaikka ei Kambodžassa yleensä vierailekaan... Tavallisesti en ota puhelinta tai muuta arvokasta rannalle mukaan, mutta tällä kertaa tein jostain syystä poikkeuksen ja tyhmyydestä rangaistiin välittömästi. Yllättävän kauan siinä menikin ennen kuin mitään varastettiin, enkä oikeastaan jaksanut kunnolla edes mieltäni pahoittaa, vaikka tietysti vähän harmitti. 

Näissä kuvissa kassi on vielä tallella...

Jos kassin menetyksestä selvisinkin suuremmitta suruitta, paikallinen poliisi onnistui toiminnallaan, tai pikemminkin toiminnattomuudellaan, nostattamaan verenpainetta sitten senkin edestä. Seitsemännellä käyntikerralla poliisiasemalta lopulta irtosi tarvittava lappu rikosilmoituksesta vakuutusyhtiölle toimitettavaksi. Milloin oli liian aikaista, milloin liian myöhäistä, välillä liian kiire ja välillä yksinkertaisesti virka-aikana ovet tiukasti lukossa. Taisi olla viidentenä päivänä (kun jälleen kerran poliisiasemalla käydessäni käskettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen), kun lopulta menetin zeniläisen tyyneyteni. Poliisisetä pötkötteli keskelle huonetta poikittain parkkeeratulla sängyllä, paita korvissa, rapsutteli napaansa televisiota katsellen ja totesi tyynenä että nyt on liian kiireistä, tulehan huomenna uudestaan. Saatoin ehkä ilmaista mielipiteeni ehkä hiukan tiukahkoonsävyyn. Lopulta kuitenkin (seitsemäntenä päivänä varkaudesta) kaikki tähdet olivat suotuisissa asennoissa, poliisisedät nousseet oikealla jalalla sängystä, ja tarvittavat paperit kirjoitettu, tulkattu ja leimattu. Uutta puhelinta ei tosin vielä ole löytynyt, joten valokuvat on toistaiseksi aika minimissä. 

Sihanoukvillestä matka jatkui joulun jälkeen kohti Pohjois-Thaimaata ja Chiang Raita, ja oli melkoisen pitkä. Bussimatka Sihanoukvillestä ensin Bangkokiin kesti rajamuodollisuuksineen 16 tuntia, sisältäen kolme eri bussia. Bangkokista yritimme jatkaa matkaa bussilla kohti Chiang Raita, mutta lähestyvän uudenvuoden takia kaikki autot olivat täynnä. Vajaan vuorokauden erittäin hektisen Bangkokin vierailun päätteeksi löysimme itsemme loppujen lopuksi yöjunasta kohti Chiang Maita. Makuupaikat olivat luonnollisesti loppuunmyydyt, mutta onneksemme onnistuimme saamaan liput istumapaikalle aivan viimeisten mukana. Edessä oli siis seuraavat 15 tuntia vähemmän mukavilla penkeillä. Chiang Maissa oli edessä vielä junan vaihto bussiin ja viimeiset neljä tuntia ennen kuin lopulta olimme perillä Chiang Raissa. 

Spider Mankin oli hypännyt junaan!

Uusi vuosi vierähti siis Chiang Raissa melko rauhallisissa merkeissä ja nyt vuorossa on Laos ja uudet seikkailut! Täytyy toivoa, että tämä vuosi olisi edes puoliksi niin hyvä kuin edeltäjänsä. Aika paljon siihen vaaditaan, mutta alku ainakin on varsin lupaava :)

Loppuun vielä pieni kuvakooste eläimellisestä menosta Chiang Raissa