Olkaapa hyvät, yleisön toiveesta synnytetty matkablogi. Luvassa kertomuksia suurista seikkailuista, suoritetuista urotöistä ja ennenkaikkea niistä pienistä suurista asioista.

Unelmat on tehty elettäviksi ja pelot voitettavaksi. Siihen uskon ja sen mukaan olen päättänyt elää. Sen päätöksen työstämiseen, että lähden matkaan yksin, meni punaviinilasi tovi jos toinenkin, mutta kun päätös oli lopulta tehty, ei siinä enää ollut mitään epäselvää. Just näinhän tän pitikin mennä! Mitä unelmiin tulee, maailman koluaminen on aina ollut se yksi suurimmista. Ja peloista puheenollen, yksinmatkustaminen on ollut ylitsepääsemätön peikko edes ajatuksena. Minä olen se, joka eksyy melkein matkalla postilaatikolle tai viimeistään matkalla sieltä takaisin. Maailma on täynnä tekosyitä niille, jotka niitä kaipaavat.

"She's got her ticket

I think she gonna use it

She gonna fly away

No one should try and stop her

Persuade her with their power

She says her mind is made

Up

Some folks call her a runaway
A failure in the race
But she knows where her ticket takes her
She will find her place in the sun"

Matka alkoi siis Kupittaalta ja on edennyt sieltä Pasilan kautta ensin Pietariin ja sitten Moskovaan. Tällä hetkellä majapaikkana on Tomsk, yksi Siperian vanhimmista kaupungeista. Vierailu tänne vaati pienen koukkauksen varsinaiselta Trans-Siperian radalta, mutta on ollut kyllä vaivan arvoinen. Pietarin ja Moskovan jälkeen ei mieli ihan heti kutkutellut takaisin miljoonakaupunkien sykkeeseen. Jotenkin aivan hullua miten täällä vilisee noita pikkukyliltä kuulostavia miljoonakaupunkeja, joista ei toisinaan ole koskaan kuullutkaan, on Krasnojarskia, on Omskia, Novosibirskia, Permiä ja sitä rataa. Aika pieneksi sitä itsensä välillä tuntee.

Sitä nurjempaa puolta

Matkaa tänne on Moskovasta 3644 kilometriä ja matkaan kului yhtäsoittoa rapsakat 56 tuntia. Halvin matkustusmuoto täällä on platskartny, eli eräänlainen avomakuuvaunu. Sinne siis! Junalipun ostaminen Moskovassa oli ihan oma lukunsa se, mutta siitäkin selvittiin. Vaunun ainoana ulkomaalaisena juttuseura oli melko vähissä, täkäläisillä kun englannin kuuleminen johtaa yleensä kielen vaihtamisen sijaan ainoastaan kovempaan äänenvoimakkuuteen ja korostetun selkeään artikulaatioon. Sanakirjan avulla saatiin kuitenkin hyvin mielenkiintoisia "keskusteluja" aikaiseksi. Varsin hyvää huolta kanssamatkustajat musta muutenkin pitivät, samovaarin käyttö opastettiin melkein kädestä pitäen ja välillä tuntui että puolet eväistä syötettiin mulle. Eräs herttainen vanha herra kävi ostamassa Permin asemalta mulle matkamuistoksi puisen soppalusikankin. Olin niin liikuttunut että meinasin itkun tirauttaa. Onneksi oli spasibat opeteltu, että tuli edes kiitokset asianmukaisesti.

Plastkartny

Näkymät mun punkasta

Mitään peseytymismahdollisuuksia noissa junissa tosiaan ei ole, ellei vessan hanasta valuvaa kylmää vesilirua lasketa sellaiseksi. Ja ainakaan vaunun päädyssä majailevat rehevähköt rouvashenkilöt eivät selvästi olleet tätä mahdollisuutta hyödyntäneet. Matkan edetessä alkoi vierailut vaunun kyseisessä päässä sijaitsevan samovaarin luona olla yhä tarkemmin harkittuja ja yhä ripeämmin suorittettuja. (Kollegoille tiedoksi, että ei ehkä kuitenkaan kunnon melenan voittanutta)

Nyt on taskussa junalippu kohti Irkutskia, mikä tarkoittaa taas seuraavien kahden yön viettämistä junassa ja hyppyä parilla aikavyöhykkeellä eteenpäin. Menoks, sanoin mummo lumessa (vai miten se nyt meni).

Ps. Pahoittelut kömpelöstä ulkoasusta ja mahdollisista omituisuuksista. Blogin perustaminen tabletilla on ollut (ainakin ensikertalaiselle) jokseenkin työlästä ja hermoja raastavaa hommaa eikä allekirjoittaneella ole hajuakaan siitä miltä lopputulos näyttää tietokoneen näytöltä katsottuna. (Rakentavaa)Palautetta otetaan vastaan mitä nöyrimmin.