Colooombiaaaa!

Mitä Kolumbiasta tulee ensimmäisenä mieleen? Kokaiini ja Pablo Escobar, FARC ja sissisota? Niinpä niin, huono maine istuu tiukassa, vaikka asiat ovat muuttuneet vauhdilla viimeisten viidentoista vuoden aikana. Escobar on otettu hengiltä, sissit  ajettu syvälle viidakkoon ja tuore Miss Universumkin pääse toteuttamaan itseään ja edistämään maailmanrauhaa, kun kutsu kävi mukaan Kolumbian hallituksen ja FARCin välisiin rauhaneuvotteluihin. Toki huumebisnes on edelleen iso osa Kolumbian todellisuutta ja suuri ongelma, mutta täällä on niin kovin paljon muutakin!

Turismi kasvaa kohisten, mutta suomalaisia ei vielä näy. Ja ottaen huomioon kaikki kauhistelut ja kommentit jotka edelsivät omaa lähtöäni, en yhtään ihmettele. Hollantilaisia, ranskalaisia ja amerikkalaisia turisteja sen sijaan riittää pilvin pimein. Unohtamatta saksalaisia (Epäilen vahvasti, että Saksassa ei ole kohta enää ketään jäljellä. Ne ovat kaikki valloittamassa maailmaa.). Kun kerron kanssamatkaajille olevani Suomesta, vakiovastauksena on  "Oikeesti? Sä oletkin ensimmäinen suomalainen keneen täällä törmään!". Paikallisten kanssa keskustelu sujuu useimmiten kutakuinkin tähän tyyliin:

Kolumbialainen: Your country?
Minä: Finland.
K: Ireland?
M: No, Finlandia.
K: Ah, Holanda!
M: No, FINlandia!
K (ilme kirkastuen): Philadelphia!
M: ...

Olen nyt viettänyt täällä seitsemisen viikkoa eikä minua ole (ainakaan vielä, kop kop!) ryöstetty, raiskattu tai kidnapattu. Sen sijaan olen muun muassa tavannut ihania ihmisiä,  nauttinut upeaakin upeammasta luonnosta, patikoinut viisi vuorokautta viidakossa kadonnutta kaupunkia etsimässä, pötkötellyt rannalla ja rakastunut passionhedelmämehuun.

Valitettavasti runosuonikin on tässä helteessä kuivunut, mutta kuvat puhukoot puolestaan.

Tämä näky tulee täällä nopeasti tutuksi

Aina ei ole ruoho vihreämpää aidan toisella puolella

San Agustinin 2000 vuotta vanhoja kiviveistoksia

Muinainen puutarhatonttu?

Tatacoan autiomaa

Suihku

Observatoriovierailun satoa

Salento

Valle de Cocora

Medellin

Köysirata yhdistää ympäröivät köyhät lähiöt metroverkkoon

Ciudad Perdida - Kadonnut Kaupunki

Ciudad Perdida on tiettömien taipaieiden takana. Ainoa keino päästä tänne vasta vuonna 1975 löydettyyn muinaiseen kaupunkiin on 4-5 päivän vaellus viidakkossa.

Wiva-alkuperäiskansaan kuuluva oppaamme

Kaupungin kartta

Eräs yöpymispaikoistamme

Leirin keittiö

Kolumbia on niin kovin paljon enemmän kuin illan uutislähetys antaa ymmärtää. Jos ette usko, tulkaa itse katsomaan!

Ps. Vinkkinä kaikille kaukokaipusille ja reppureissauksesta haaveileville, kipaiskaapa kirjastoon ja lainatkaa Merja Mähkän kirjoittama Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. Yhden naisen tarina siitä, millaista on uskaltaa toteuttaa unelmiaan.